Lapsikaste

Pietari selitti, mitä kasteessa tapahtuu, kun hän sanoi: ”Tehkää parannus ja kastakaa jokainen teistä Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin saatte Pyhän Hengen lahjan” (AP.T. 2: 38). Mutta hän ei rajoittanut tätä opetusta aikuisiin. Hän lisäsi, ”sillä lupaus on sinulle ja lapsillesi ja kaikille, jotka ovat kaukana, jokainen, jonka Herra, meidän Jumalamme kutsuu häntä” (2:39, kursivointi lisätty). Me luemme myös: ”Nouse ja ota kaste ja pese pois syntisi ja huuda avuksesi hänen nimeänsä” (AP.t. 22:16). Nämä käskyt ovat yleismaailmallisia, eivätkä ne rajoitu vain aikuisiin. Lisäksi nämä käskyt tekevät selväksi kasteen ja pelastuksen välisen välttämättömän yhteyden, joka mainitaan selvästi 1. Pietarin kirjeen 3: 21: ssä: ”kaste . . . nyt pelastaa sinut, ei lian poistamisena ruumiista, vaan vetoomuksena Jumalalle puhtaan omantunnon saamiseksi Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.”

Kristus kutsuu kaikki kasteelle

lapsikasteen vastustaminen ei ole uusi ilmiö. Keskiajalla kehittyi joitakin lapsikasteen torjuneita ryhmiä, esimerkiksi valdolaiset ja Kataarit. Myöhemmin anabaptistit (”uudelleen kastajat”) toistivat niitä väittäen, että pikkulapsia ei voida kastaa pätevästi. Mutta historiallinen kristillinen kirkko on aina ollut sitä mieltä, että Kristuksen laki koskee niin pikkulapsia kuin aikuisiakin, sillä Jeesus sanoi, ettei kukaan voi päästä taivaaseen, ellei hän ole uudestisyntynyt vedestä ja Pyhästä Hengestä (Joh.3:5). Hänen sanojensa voidaan katsoa soveltuvan keneen tahansa, joka kykenee kuulumaan hänen valtakuntaansa. Hän vakuutti näin jopa lapsille:” Antakaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä heidän on taivasten valtakunta ” (Matt. 19:14).

nyt fundamentalistit sanovat, että tämä tapahtuma ei koske pikkulapsia tai pikkulapsia, koska se antaa ymmärtää, että lapset, joihin Kristus viittasi, pystyivät lähestymään häntä omin avuin. (Vanhemmissa käännöksissä on” Sallikaa pienten lasten tulla minun luokseni”, mikä näyttää viittaavan siihen, että he voisivat tehdä sen omalla voimallaan.) Fundamentalistit päättelevät, että kohta viittaa vain lapsiin, jotka ovat tarpeeksi vanhoja kävelemään ja oletettavasti kykeneviä tekemään syntiä. Mutta teksti Luukas 18: 15 sanoo, ”Nyt he toivat jopa pienokaisia hänen luokseen” (kreik.Prosepheron de auto kai ta brepha). Kreikkalainen sana brepha merkitsee ’pikkulapsia’ – lapsia, jotka eivät kykene lähestymään Kristusta omin avuin ja jotka eivät mitenkään voisi tehdä tietoista päätöstä ”hyväksyä Jeesus henkilökohtaiseksi herrakseen ja Pelastajakseen.”Ja juuri se on ongelma. Fundamentalistit kieltäytyvät sallimasta imeväisten ja pikkulasten kastamista, koska he eivät vielä kykene tekemään tällaista tietoista tekoa. Mutta huomaa, mitä Jeesus sanoi: ”tällaisten kuuluu taivaan valtakunta.”Herra ei vaatinut heitä tekemään tietoista ratkaisua. Hän sanoo, että he ovat juuri sellaisia ihmisiä, jotka voivat tulla hänen luokseen ja saada valtakunnan.

ympärileikkauksen sijasta

lisäksi Paavali toteaa, että kaste on korvannut ympärileikkauksen (Kol.2:11-12). Siinä hän viittaa kasteeseen ”Kristuksen ympärileikkauksena” ja ” ilman käsiä tehtynä ympärileikkauksena.”Vanhan lain mukaan ympärileikattiin yleensä vain pikkulapsia; aikuisten ympärileikkaus oli harvinaista, koska juutalaisuuteen kääntyneitä oli vain vähän. Jos Paavali olisi tarkoittanut jättää lapset pois, hän ei olisi valinnut ympärileikkausta rinnastukseksi kasteelle.

tämä vertaus siihen, ketkä voisivat saada kasteen ja ympärileikkauksen, on sopiva. Vanhassa testamentissa, jos mies halusi tulla juutalaiseksi, hänen oli uskottava Israelin Jumalaan ja hänet oli ympärileikattava. Uudessa testamentissa, jos haluaa tulla kristityksi, pitää uskoa Jumalaan ja Jeesukseen ja tulla kastetuksi. Vanhassa testamentissa juutalaisiin huonekuntiin syntyneet saatettiin ympärileikata ennakoiden sitä juutalaista uskoa, johon heidät kasvatettaisiin. Niinpä Uudessa testamentissa kristityissä huonekunnissa syntyneet voidaan kastaa ennakoiden sitä kristillistä uskoa, johon heidät tullaan kasvattamaan. Kaava on sama.

Kastettiinko vain aikuisia?

fundamentalistit ovat haluttomia myöntämään, että Raamattu ei missään sano kasteen rajoittuvan aikuisiin, mutta painostettuna he tekevät niin. He vain päättelevät, että tämä on se, mitä sen pitäisi ymmärtää tarkoittavan, vaikka tekstissä ei nimenomaisesti tuettaisikaan tällaista näkemystä. On luonnollista, että ihmiset, joiden kasteista luemme Raamatusta, ovat aikuisia, koska he ovat kääntyneet aikuisiksi. Tämä on järkevää, koska kristinusko oli vasta alussa-ei ollut ”kehtokristittyjä.”.

edes Uuden testamentin kirjoista, jotka kirjoitettiin myöhemmin ensimmäisellä vuosisadalla, aikana, jolloin lapsia kasvatettiin ensimmäisissä kristillisissä kodeissa, emme koskaan—edes kerran—löydä esimerkkiä kristityssä kodissa kasvatetusta lapsesta, joka kastetaan vasta tehtyään ”päätöksen Kristuksen puolesta.”Sen sijaan aina oletetaan, että kristittyjen kotien lapset ovat jo kristittyjä, että heidät on jo ”kastettu Kristukseen” (Room. 6:3). Jos lapsikaste ei olisi sääntö, niin meillä pitäisi olla viittauksia siihen, että kristittyjen vanhempien lapset liittyvät kirkkoon vasta sen jälkeen, kun he ovat tulleet järjen ikään, eikä Raamatussa ole sellaisia muistiinmerkintöjä.

erityisiä raamatullisia viittauksia?

voidaan kuitenkin kysyä, sanooko Raamattu koskaan, että pikkulapsia tai pikkulapsia voidaan kastaa? Merkit ovat selvät. Uudessa testamentissa luemme, että Lyydia kääntyi Paavalin saarnaamana ja että ”hänet kastettiin huonekuntineen” (AP.t. 16:15). Filippiläinen vanginvartija, jonka Paavali ja Silas olivat kääntyneet uskoon, kastettiin sinä yönä hänen huonekuntansa mukana. Meille kerrotaan, että ” sama hetki yöstä . . . hänet kastettiin, koko hänen perheensä ” (AP. t. 16: 33). Ja terveisissään Korinttolaisille Paavali muistutti, että ”minä kastoin myös stefanaan huonekunnan” (1. Kor. 1:16).

kaikissa näissä tapauksissa kastettiin kokonaisia kotitalouksia tai perheitä. Tämä merkitsee enemmän kuin vain puolisoa; myös lapset olivat mukana. Jos Apostolien tekojen tekstissä viitattaisiin vain Filippiläiseen vanginvartijaan ja hänen vaimoonsa, niin me lukisimme, että ”hänet ja hänen vaimonsa on kastettu”, mutta me emme. Näin ollen myös hänen lapsensa on täytynyt kastaa. Sama soveltuu Raamatun muihin perhekastetapauksiin.

myönnettäköön, että emme tiedä lasten tarkkaa ikää; he ovat saattaneet olla järjen iän ylittäneitä eivätkä pikkulapsia. Toisaalta he olisivat voineet olla Sylilapsia. Luultavammin paikalla oli sekä nuorempia että vanhempia lapsia. Joissakin kastetuissa huonekunnissa oli varmasti järjen ikää nuorempia lapsia. Lisäksi, kun otetaan huomioon uuden testamentin perhekasteen malli, niin jos tästä säännöstä olisi poikkeuksia (kuten pikkulapsia), ne olisivat yksiselitteisiä.

katoliset ensimmäisestä

nykyinen katolinen asenne sopii täydellisesti varhaiskristillisiin tapoihin. Origenes esimerkiksi kirjoitti 200-luvulla, että ”kirkon tavan mukaan kaste annetaan jopa pikkulapsille” (Holilies on 3.Moos. 8:3:11). Karthagon Kirkolliskokous tuomitsi vuonna 253 lausunnon, jonka mukaan kaste tulisi kieltää lapsilta kahdeksanteen päivään syntymän jälkeen. Myöhemmin Augustinus opetti: ”Äitiseurakunnan tapa kastaa lapsia ei suinkaan ole halveksittava . . . eikä voida uskoa, että sen perinne on mitään muuta kuin apostolinen” (kirjaimellinen tulkinta 1.Moos. 10:23:39).

No Cry of ”Invention!”

yksikään kirkon isistä tai kirkolliskokouksista ei väittänyt tavan olevan vastoin Raamattua tai perinnettä. He olivat yhtä mieltä siitä, että pikkulasten kastaminen oli ollut tavanomainen ja sopiva tapa alkuseurakunnan ajoista lähtien; ainoa epävarmuus näytti olevan se, milloin—tarkalleen—lapsi pitäisi kastaa. Lisätodiste siitä, että lapsikaste oli hyväksytty tapa alkuseurakunnassa, on se, että jos lapsikaste oli vastustanut ensimmäisten uskovien uskonnollisia tapoja, niin miksi meillä ei ole mitään kertomusta varhaiskristillisten kirjoittajien tuomitsevan sitä?

mutta fundamentalistit pyrkivät sivuuttamaan alkukirkon historialliset kirjoitukset, jotka osoittavat selvästi lapsikasteen oikeutuksen. He yrittävät väistää vetoomuksia historiaan sanomalla, että kaste vaatii uskoa, ja koska lapset eivät kykene uskomaan, heitä ei voida kastaa. On totta, että Kristus määräsi opetusta ja todellista uskoa aikuisille käännynnäisille (Matt. 28:19-20), mutta hänen yleinen lakinsa kasteen välttämättömyydestä (Joh.3: 5) ei aseta mitään rajoituksia kasteen kohteille. Vaikka imeväiset sisältyvät hänen laatimaansa lakiin, tuon lain vaatimuksia, joita on mahdotonta täyttää heidän ikänsä vuoksi, ei voida soveltaa heihin. Sama koski ympärileikkausta; usko Herraan oli välttämätön aikuiselle käännynnäiselle sen vastaanottamiseksi, mutta uskovien lapsille se ei ollut välttämätöntä.

lisäksi Raamattu ei koskaan sano: ”usko Kristukseen on välttämätön pelastukselle paitsi pikkulapsille”; se sanoo vain: ”usko Kristukseen on välttämätön pelastukselle.”Fundamentalistien täytyy kuitenkin myöntää, että pikkulapsia koskeva poikkeus on olemassa, elleivät he halua tuomita välittömästi kaikkia pikkulapsia helvettiin. Siksi fundamentalisti itse tekee pikkulapsia koskevan poikkeuksen uskon välttämättömyyden suhteen pelastukseen.

käy siis ilmeiseksi, että fundamentalistinen kanta lapsikasteeseen ei ole todellisuudessa seurausta Raamatun tiukennuksista, vaan fundamentalismin pelastusidean vaatimuksista. Todellisuudessa Raamattu osoittaa, että pienokaiset tulee kastaa ja että heidänkin on tarkoitus periä taivaan valtakunta. Lisäksi varhaisimpien kristillisten tapojen ja kirjoitusten todistamisen täytyy kerta kaikkiaan vaientaa ne, jotka arvostelevat katolisen kirkon lapsikasteen opetusta. Katolinen kirkko vain jatkaa ensimmäisten kristittyjen luomaa perinnettä, kun he ottivat vaarin Kristuksen sanoista: ”tulkoot lapset minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä sellaisille kuuluu Jumalan valtakunta” (Luuk.18:16).

NIHIL OBSTAT: olen tullut siihen tulokseen, että
tässä teoksessa esitetyt materiaalit ovat vapaita opillisista tai moraalisista virheistä.
Bernadeane Carr, STL, Censor Librorum, August 10, 2004

IMPRIMATUR: in accord with 1983 CIC 827
permission to publish this work is here granted.
+ Robert H. Brom, San Diegon piispa, 10. elokuuta 2004

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.