Piken retkikunta

historiallinen merkki Pawneen kylän paikalla, jossa Pike vieraili nykyisessä Nebraskassa

24.kesäkuuta 1806 kenraali James Wilkinson läntisen osaston komentaja määräsi tuolloin 27-vuotiaan luutnantti Zebulon Piken johtamaan retkikuntaa Louisiana Purchasen Länsi-ja eteläosiin kartoittamaan maastoa, ottamaan yhteyttä intiaanikansoihin ja etsimään Redjoen alkulähteitä. Pike lähti Fort Bellefontainesta lähellä St. Heinäkuuta Louisissa Missourissa 20 sotilaan ja 50 osagelaisen panttivangin osaston kanssa, jotka vapautettiin palaamaan kansansa luokse. Retkikunta seurasi Missouri-jokea ja Osagejokea Osage Nationin kylään nykyisen Kansasin ja Missourin rajalla. Elokuuta Pike palautti panttivangit ja seurusteli alkuasukkaiden kanssa.

ryhmä iski luoteeseen ja eteni kohti Pawneiden territoriota Tasavaltajoen varrella Nebraskan eteläosassa. Pike tapasi Pawneen kylässä 29. syyskuuta Pawneen heimoneuvoston. Hän ilmoitti Yhdysvaltain hallituksen uudesta vaatimuksesta suojella aluetta. Hän käski Pawneita poistamaan Espanjan lipun kylästään ja liehuttamaan sen sijaan Yhdysvaltain lippua.

retkikunnan joukot kääntyivät etelään ja iskivät preerian yli Arkansas-joelle. Saavutettuaan sen 14. lokakuuta puolue jakautui kahtia. Yhtä ryhmää johti kenraalin poika luutnantti James Biddle Wilkinson. He kulkivat alavirtaan pitkin Arkansas ’ ta sen suulle ja takaisin ylös Mississippiä ja palasivat turvallisesti St. Louisiin.

Pike johti toisen, suuremman joukon ylävirtaan, länteen, kohti Arkansasjoen alkulähteitä. Suurten tasankojen halki kulkiessaan Pike kirjoitti: ”tästä läntisen pallonpuoliskon valtavasta tasangosta voi ajan mittaan tulla yhtä kuuluisa kuin Afrikan hiekka-aavikoista, sillä näin reitilläni eri paikoissa monien peninkulmien pituisia traktaatteja, joihin tuuli oli heittänyt hiekkaa kaikessa meren aaltoilevan aallon mielikuvituksellisessa muodossa ja joilla ei ollut yhtään vihannesainesta.”Kun Stephen Long johti retkikuntaa alueelle vuonna 1820, hän merkitsi alueen karttaansa ”suureksi Amerikan aavikoksi.”

Pike in ColoradoEdit

valokuva Coloradon ajoradan merkistä, joka sijaitsee paikassa, jossa Medanon ohitustie (CR 599) yhtyy Rt 69: ään, aivan Westcliffen eteläpuolella: ”1806-07 luutnantti Zebulon Pike southwestern Expedition”, joka näytti kartan Piken ryhmän ottamista reiteistä

marraskuun 15.päivänä Pike tallensi ensimmäisen havainnon kaukaisesta tava-vuoresta, jota hän kutsui ”Grand peakiksi”. Sitä on sittemmin kutsuttu hänen kunniakseen Pikes Peakiksi. Pike yritti kiivetä huipulle toivoen saavansa näkymän ympäröivältä alueelta tallentaakseen karttoihin 14 000 jalan huipun. Piken ryhmä nousi lähellä sijaitsevalle pienemmälle huipulle, todennäköisesti Mount Millerille, joka sai nimensä Theodore Millerin mukaan, joka oli yksi Piken mukana olleista sotilaista. Talven uhatessa Pike painoi eteenpäin Arkansas ’ta pitkin, ja 7.joulukuuta seurue pääsi Royal Gorgeen, Arkansas’ ssa Kalliovuorten juurella sijaitsevaan näyttävään kanjoniin.

Pike aikoi seuraavaksi matkata Punaisenjoen alkulähteille ja suunnata alajuoksulle Mississippiin ja suhteellisen turvaan alangoille. Mutta, yhtiö oli mennyt sekaisin sen laakerit, ja he tekivät useita kömpelöitä askeleita yrittäessään löytää joen. Heillä ei ollut varusteita vuoristoretkelle eikä kovaan talvisäähän. Matkalla pohjoiseen seurue löysi Platte-joen Etelähaarukan ja seuraten sitä ylävirtaan he päätyivät punaisten alkulähteiksi luulemaansa paikkaan. Käännyttyään takaisin alavirtaan he palasivat pisteeseen, jossa he olivat alun perin lähteneet Arkansasista. He olivat suorittaneet suuren silmukan, joka vei viikkojen kallisarvoisen matka-ajan.

nälkäinen, kylmissään ja uupuneena seurue suuntasi etelään vuorten yli. Useita miehiä jäi uupumuksen jäljiltä, mutta Pike painoi sinnikkäästi päälle. Tammikuun 30.päivään mennessä hän ja hänen mukanaan olleet kymmenen miestä saapuivat Rio Grandelle lähelle Alamosaa nykyisessä Etelä-Coloradossa ja silloin osa Espanjan valtakuntaa. Pike luuli Rio Grandea Etsimäkseen punaiseksi joeksi. Täällä hän rakensi linnakkeen ja yritti kerätä loput miehistään, jotka olivat siroteltuina kilometrien päähän vuoria takanaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.